09.01.2014

Jäin pohtimaan eilisen päivän merkityksellisyyttä. Tekstin perusteella siitä ei ehkä saanut kovin merkittävää kuvaa. Eilinen oli kuitenkin ihan jees. Se sisälsi sellaista asioiden petailua muistorikkaampia päiviä varten. Ja tässä päivässä on samaa henkeä. Siksi käytänkin vähäisen vapaa-aikani mielummin Scott Walker -dokkarin parissa, kuin lörpöttelemällä tänne.

Ja Seppo Rädyn osalta tämä haaste oli helppo. Venyttely. Sen verran on onneksi hyvä tasapaino, etten ole nähnyt syytä pitää käsillä lattiasta kiinni. Parempaakin tekemistä on riittänyt.

08.01.2014

Lähdin etsimään yhteneväisyyksiä itseni ja Mattiesko Hytösen väliltä. Aikalailla kangertelee tämä homma nyt. Satunnaisia samoja numeroja toki löytyy, mutta esimerkiksi se maaginen rinnanympärysmitta 106cm ei täsmää. (Mittasin varmuuden vuoksi.) Ainoa, mihin selkeästi samaistun, on Hytösen kirjoittaman näytelmän nimi: Kadonnutta pesäpalloa etsimässä. Sillä jo vain olen etsinyt kadonnutta pesäpalloa! Mikä järjenvastainen sattuma. Melkeinpä voisimme paiskata kättä tämän häkellyttävän, väliltämme löytyneen kiinnekohdan kunniaksi. Masa, my man, tämä tieto tekee nahastani teräksisen, kun taas ensi kesänä syöksyn ruusupensaan syövereihin keltaisen johtotähden perässä.

07.01.2014

Melkein annoin periksi tänään. Olisikohan 7/365 keskitason suoritus?

Tällaisesta projektista suoriutuminen vaatisi vapaata töistä, älypuhelinta, innostusta, kesää, kärpäsiä, Mattiesko Hytösen vartaloa, Seppo Rädyn verbaliikkaa, Napakympin jännitysmomenttia, Päivi Räsäsen vakaumusta ja Valentin Konosen kestävyyttä. Jatkan silti ainakin toistaiseksi, koska tänään tapahtui merkittävä asia. Haasteena aion etsiä yhtymäkohdan itseni ja jokaisen edellämainitun henkilön kanssa.

Haaste, miten blogimainen teko! Taidan sittenkin tykätä tästä tietämättäni.

06.01.2014

Jos nyt vielä toinen sananen suomalaisista. Minusta on suloista se tunnollisuus, jolla omaa, lipussa osoitettua paikkaa vaalitaan esimerkiksi junissa. Olen muutamaan otteeseen istunut lähes tyhjässä vaunussa saaden toisen matkustajan viereeni. Siinä sitä sitten istutaan. Kassit sylissä, päät eri suuntiin käännettyinä. Koska eihän sitä nyt ventovieraalle voi jutustelemaankaan alkaa. Joutuisi vielä keskustelemaan koko matkan. Ja se, jos mikä, olisi kuin suoraan kauhuelokuvasta. Turvallisinta on leikkiä nukkuvansa. Konduktööri sitten kulkee ohi ihaillen, että onnellisina siinä nukkuvat suomalaiset vierekkäin. Läheisyyden kaipuutaan helpottavat pitkien junamatkojen turvin. Että eikös poijjaat laiteta tuonne Parkanon jälkeen vaikka sähkövika, niin saavat rauhassa nauttia toisistansa.

05.01.2014

Sosiaalinen koodi on elämän suurimpia mysteerejä. Kumpi tervehtii ensin? Tervehditäänkö vain vai pysähdytäänkö myös vaihtamaan suomalaisittain jäykät kuulumiset?

Mitä kuuluu? No mitäpä tässä. No mitäpä äitee? Mitäpä se, entäs teille? Mitäpä meille, ei kummempaa. Luonteva tilanne, jonka jälkeen käytetään huomattavasti laajempaa sanavarastoa selittelyihin, miksi matkaa pitääkin heti tästä jatkaa. Ja sitten ulos tilanteesta, pakokauhun saattelemana.

04.01.2014

Tänään koin useita ensimmäisiä kertoja. Uusi kahvila, kävelyreitti, keikkapaikka, bändit. Ystäväni ehdotti tämän vuoden omistamista uusien asioiden kokemiselle. Lähdetään siitä. Yllätä minut 2014. Ja jos voi toivoa, niin lempeät yllätykset olisivat bonari. Vaikka kyllä niitä kattilankansiherätyksiäkin tarvitsee. Ja muutaman sellaisen Pöh! -säikäytyksen. Mutta ei bobeja huoneiden nurkkiin. Joku raja se on sentään oltava.

03.01.2014

Koen lievää huvittuneisuutta havahtuessani siihen, että meikki, jota yritän sinnikkäästi pyyhkiä kasvoiltani ei olekaan meikkiä vaan mustat silmänaluset. Kyllä pimeällä vuodenajalla on sittenkin puolensa. Ja paljon hyvää tapahtui tänään. Jos olisin Gladiaattorit-ohjelmassa, heiluttelisin nyt peukaloitani.

02.01.2014

Tarkoitukseni oli kuunnella radiota, mutta päädyinkin päivittämään puolet tietokoneeni ohjelmista, lataamaan muutaman lisää ja siivoilemaan kansioita. Junaverkko osoittautui yllättävän yhteistyökykyiseksi. Ongelmanratkaisutilanteet tekevät minusta tehokkaan. Harkitsen yhä toisinaan salapoliisiksi ryhtymistä.

01.01.2014

Poistin tästä blogista runsaasti vanhoja kuvia. Päätin kuitenkin jättää joitakin. Niistä tuskin irtoaa iloa muille kuin ottajalleen, mutta kun päiväkirjaa ei ole ja aivosolut ovat huolella liotettu, niin muutama tallennettu muisto ei ole pahitteeksi.

Tosiasiassa tein useita lupauksia alkavalle vuodelle, joista tärkein on juurikin opetella muistamaan. Sen suoritettuani palautan mieleeni, mitä ne muut lupaukset olivatkaan.

31.12.2013

Uusi alku. Aion yrittää tavoittaa tarkoituksen jokaisesta päivästä. Olkoot tämä minun 365-projektini tai sitten epäonnistunut yritys, jota voi päivitellä vuoden kuluttua. Tai sitten 365 selitystä sille, miksi en taaskaan saanut kuvaa otettua. Harrastus sekin.

Tinojen sijaan ennustin tänä vuonna curryvärjätyllä spagetilla. Mukavaa vaihtelua ja huomattavasti helpompaa kierrättää.